Olen luopunut enkuistani viimeistä myöten. Erään kasvattajan kysellessä katrastani, oli luopumispäätös helppo tehdä, olinhan sitä jo kauan jahkaillut. Meillä käyneet tietävät, etten kuitenkaan ihan toimettomaksi jää ;)
Valitettavasti aikani ei riitä keskustelemaan uusien ihmisten kanssa enkuista tai linnuista yleensäkään. Minulta linnun ostaneille olen luvannut tietoni ja taitoni linnuista jakaa. Edelleen säilytän "kirjanpitoni" minulla olleista ja meiltä lähteneistä linnuista. Oman linnun tietoja voi siis jatkossakin minulta kysellä rengastustietojen perusteella.
Oikein kaunista syksyn jatkoa ja kaikkea hyvää linnuille ja niiden kanssa elämänsä jakaville!
lauantai 12. syyskuuta 2015
lauantai 25. heinäkuuta 2015
sunnuntai 3. toukokuuta 2015
Poikaspäivitystä
Kaksi poikasta ovat jo saaneet renkaat nilkkaansa, kolmannen vielä kasvattaessa mittojaan. Höyhenpuvun vielä puuttuessa tyydyn vain arvailemaan, että kaksi poikasista tulee olemaan kaneleita, vanhimman ollessa mustakuvioinen. Tämä siis puhdas arvaus ja muusta värityksestä tai kuvioinnista en osaa edes arvata! ;)
Yksi poikasista on alustavasti varattu!
Yksi poikasista on alustavasti varattu!
lauantai 2. toukokuuta 2015
Nahkapalleroita!
Bellan ja Capitainen pseintä sujuu odotusten mukaisesti ja pesässä köllöttelee vaaleanpunaisia nahkapalleroita. Viidestä munasta kuoriutui kolme ja vanhemmat hoitavat pienokaisiaan oikein mallikelpoisesti ja tottunein ottein. Poikasten ruokakutsut kuuluvat jo kauas ja pian on aika rengastaa ensimmäiset pallerot. Kuvia laitan kun tulee aika siivota pesä ja lapsoset ovat kasvattaneet pukua ylleen.
keskiviikko 15. huhtikuuta 2015
Kohta niitä saa?
Niinhän sitä sanotaan, että hyvin suunniteltu on puoliksi tehty. Ideaa kun on tarpeeksi haudottu päässä, on aika tarttua toimeen. Täällä se tarkoittaa sitä, että ensimmäinen pari on pesimässä.
Pari on toisilleen ennestään tuttu, ennenkin keskenään pesineet Bella & Capitaine. Nämä ovat molemmat meillä kuoriutuneet ja jo aivan poikasina toisiinsa rakastuneet. Nämä harjoittelivat keskenään paritteluja selvästi alaikäisinä jo paljon ennen kuin pöntön saivat.
Vanhaa kipinää ei ollut vaikea puhaltaa uuteen roihuun ja nyt pesässä köllöttelee ensimmäiset munaset. Vapun tienoilla pitäisi alkaa pientä piipitystä kuulumaan.
Bella on väriltään harmaa-keltanaamio-kaneli ja Capitaine on vaaleansininen-australiankirjava-opaali. Parin entisiä tuotoksia on nähtävillä tuolla Poikueet 2012-osiossa ;)
Mikäli poikasia todella tulee, ne tulevat olemaan suuria, kuten englantilaisten kuuluukin.
Pari on toisilleen ennestään tuttu, ennenkin keskenään pesineet Bella & Capitaine. Nämä ovat molemmat meillä kuoriutuneet ja jo aivan poikasina toisiinsa rakastuneet. Nämä harjoittelivat keskenään paritteluja selvästi alaikäisinä jo paljon ennen kuin pöntön saivat.
Vanhaa kipinää ei ollut vaikea puhaltaa uuteen roihuun ja nyt pesässä köllöttelee ensimmäiset munaset. Vapun tienoilla pitäisi alkaa pientä piipitystä kuulumaan.
Bella on väriltään harmaa-keltanaamio-kaneli ja Capitaine on vaaleansininen-australiankirjava-opaali. Parin entisiä tuotoksia on nähtävillä tuolla Poikueet 2012-osiossa ;)
Mikäli poikasia todella tulee, ne tulevat olemaan suuria, kuten englantilaisten kuuluukin.
sunnuntai 22. maaliskuuta 2015
Innostus nostaa päätään?
Nonni! Sellaista se kuulemma on lähes jokaisella linnunkasvattajalla, että välillä miettii koko homman lopettamista ja sitten taas sitä uutta intoa jostain löytyy.
Minulta kysellään tulevista poikueista tasaiseen tahtiin ja olen jo pitkään vakuutellut ettei poikueita enää ole meiltä tulossa.
Ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan! Nyt olen tilannut rengastusrenkaita tälle vuodelle, joten se lienee varma merkki siitä että voisin vielä kuvitella poikueita tulevan.
Rengastuksesta ollaan montaa mieltä. Minusta se on ainoa varma tapa tietää linnun alkuperä. Renkaan numerosarja on kuin ihmisillä sosiaaliturvatunnus; se on jokaisella erilainen.
Renkaan merkinnöistä selviää linnun kasvattaja ja kasvattajan tiedoista selviää linnun kuoriutumispäivä ja linnun vanhemmat.
Renkaan tiedoista on syytä ottaa selvää ainakin ennen pesittämistä, näin varmistat että lintusi ovat sopivassa iässä, eivätkä ole esim. sukua keskenään.
Rengastan omat lintuni umpirenkaalla, joka pujotetaan poikasen jalkaan ja kun lintu kasvaa, ei rengas ilman työkaluja pääse irtoamaan jalasta.
Pesinnät siis mietinnässä, mutta ketään ei vielä ole pesimään laitettu. Poikasia ei siis ei kannata odotella henkeään pidätellen ;)
Minulta kysellään tulevista poikueista tasaiseen tahtiin ja olen jo pitkään vakuutellut ettei poikueita enää ole meiltä tulossa.
Ei pitäisi koskaan sanoa ei koskaan! Nyt olen tilannut rengastusrenkaita tälle vuodelle, joten se lienee varma merkki siitä että voisin vielä kuvitella poikueita tulevan.
Rengastuksesta ollaan montaa mieltä. Minusta se on ainoa varma tapa tietää linnun alkuperä. Renkaan numerosarja on kuin ihmisillä sosiaaliturvatunnus; se on jokaisella erilainen.
Renkaan merkinnöistä selviää linnun kasvattaja ja kasvattajan tiedoista selviää linnun kuoriutumispäivä ja linnun vanhemmat.
Renkaan tiedoista on syytä ottaa selvää ainakin ennen pesittämistä, näin varmistat että lintusi ovat sopivassa iässä, eivätkä ole esim. sukua keskenään.
Rengastan omat lintuni umpirenkaalla, joka pujotetaan poikasen jalkaan ja kun lintu kasvaa, ei rengas ilman työkaluja pääse irtoamaan jalasta.
Pesinnät siis mietinnässä, mutta ketään ei vielä ole pesimään laitettu. Poikasia ei siis ei kannata odotella henkeään pidätellen ;)
lauantai 27. syyskuuta 2014
Kevättä rinnassa?
Ulkona puhaltaa kylmä tuuli ja vettä sataa vaakasuoraan. Pimeys hiipii joka ilta aiemmin ja useat puut ovat jo pudottaneet lehtensä. Ihmiset ovat löytäneet villasukkansa ja kääriytyvät viltteihin sohvannurkkaan. Pimeyttä vastaan taistellaan kymmenin kynttilöin...
Mitä tekevät undulaatit? Niillä on selvästi alkanut puuhakas jakso. Ne hakeutuvat pareittain ja niillä on niin paljon asioita keskenään, että meteli on isossa parvessa välillä korvia huumaava. Ympäri häkkiä tehdään tutkimuksia ja kaikkia materiaaleja häkissä järsitään suurella innolla. Innokkaimmat pareista jopa parittelevat, vaikkei lähistöllä ole mitään pesäksi sopivaa.
Näillä pienillä ihmisen jalostamilla linnuilla, jotka ovat jo useiden sukupolvien ajan eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla, on jossain syvällä sisällään tieto siitä että maapallon toisella puolella Australiassa, undulaattien kotiseudulla on juuri alkanut kevät! Nyt on siis undulaattien puolesta otollinen aika pesimiseen, mikäli poikasia halajaa saada. Huom! Vastuullinen kasvattaja kerää etukäteen kaiken mahdollisen tiedon pesityksestä ennen siihen ryhtymistään!!!
Internetistä ja kirjastosta löytyy hyvin tietoa undulaateista ja esim. monissa blogeissa opetetaan tarkkaan mikä undulaatti on ja mitkä ovat sen tarpeet ja tilan- ja ruuan vaatimukset. Itse en ole alkanut samoja asioita kertaamaan, vaan olen sokeasti olettanut, että jos ihminen tietää mikä on Englantilainen undulaatti, sillä on perustiedot undulaatista. Olenkin ollut hämmentynyt useamman ihmisen halutessa ostaa minulta tänä vuonna yhtä undulaattia. Siis yhtä! Undulaatti on parvilintu ja minä edellytän että meiltä lähtevällä linnulla on vähintään pari! Arvostan kyllä ihmisissä rehellisyyttä, mutta en suostu myymään lintujani tietäen, että ne tulevat olemaan yksinäisiä lajinsa edustajia. Minulle on turha selittää kuinka paljon ihminen tulee olemaan lintunsa kanssa; kukaan ihminen ei voi korvata undulaatille sen tarvitsemaa lajitoveria!
Lapsilla, jotka ovat täältä lintuja vanhempiensa kanssa hakeneet, on yleensä ollut lintuläksyt hyvin tehtynä ja perustiedot hallussa. On aina ilahduttavaa antaa lintu sellaisen ihmisen matkaan, joka ymmärtää linnun päälle ja sen että se tosiaan on lintu ja sillä on linnun tarpeet.
Monella aikuisella on valitettavasti ollut tärkeimpänä päämääränä opettaa undulaatti puhumaan ihmisen sanoilla. Se on asia, jonka ei tulisi tapahtua linnun onnellisuuden kustannuksella. Jo häkissä eläminen on tarpeeksi pahaa linnulle, miksi kurjuus pitäisi maksimoida yksinäisyydellä?
Mitä tekevät undulaatit? Niillä on selvästi alkanut puuhakas jakso. Ne hakeutuvat pareittain ja niillä on niin paljon asioita keskenään, että meteli on isossa parvessa välillä korvia huumaava. Ympäri häkkiä tehdään tutkimuksia ja kaikkia materiaaleja häkissä järsitään suurella innolla. Innokkaimmat pareista jopa parittelevat, vaikkei lähistöllä ole mitään pesäksi sopivaa.
Näillä pienillä ihmisen jalostamilla linnuilla, jotka ovat jo useiden sukupolvien ajan eläneet pohjoisella pallonpuoliskolla, on jossain syvällä sisällään tieto siitä että maapallon toisella puolella Australiassa, undulaattien kotiseudulla on juuri alkanut kevät! Nyt on siis undulaattien puolesta otollinen aika pesimiseen, mikäli poikasia halajaa saada. Huom! Vastuullinen kasvattaja kerää etukäteen kaiken mahdollisen tiedon pesityksestä ennen siihen ryhtymistään!!!
Internetistä ja kirjastosta löytyy hyvin tietoa undulaateista ja esim. monissa blogeissa opetetaan tarkkaan mikä undulaatti on ja mitkä ovat sen tarpeet ja tilan- ja ruuan vaatimukset. Itse en ole alkanut samoja asioita kertaamaan, vaan olen sokeasti olettanut, että jos ihminen tietää mikä on Englantilainen undulaatti, sillä on perustiedot undulaatista. Olenkin ollut hämmentynyt useamman ihmisen halutessa ostaa minulta tänä vuonna yhtä undulaattia. Siis yhtä! Undulaatti on parvilintu ja minä edellytän että meiltä lähtevällä linnulla on vähintään pari! Arvostan kyllä ihmisissä rehellisyyttä, mutta en suostu myymään lintujani tietäen, että ne tulevat olemaan yksinäisiä lajinsa edustajia. Minulle on turha selittää kuinka paljon ihminen tulee olemaan lintunsa kanssa; kukaan ihminen ei voi korvata undulaatille sen tarvitsemaa lajitoveria!
Lapsilla, jotka ovat täältä lintuja vanhempiensa kanssa hakeneet, on yleensä ollut lintuläksyt hyvin tehtynä ja perustiedot hallussa. On aina ilahduttavaa antaa lintu sellaisen ihmisen matkaan, joka ymmärtää linnun päälle ja sen että se tosiaan on lintu ja sillä on linnun tarpeet.
Monella aikuisella on valitettavasti ollut tärkeimpänä päämääränä opettaa undulaatti puhumaan ihmisen sanoilla. Se on asia, jonka ei tulisi tapahtua linnun onnellisuuden kustannuksella. Jo häkissä eläminen on tarpeeksi pahaa linnulle, miksi kurjuus pitäisi maksimoida yksinäisyydellä?
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)